7. heinäkuuta 2015

rommicola

Hey

Lempeästi liplattavat laineet. Ne lumpsahtavat pehmeästi vasten kylmää betonista seinämää. Valo kajastaa keittiön suunnalta, ja makaan sängyllä alasti. Suuni on kuiva, ja huuleni sinertävät. Kylmyys saa ihoni kananlihalle, mutten halua piiloutua peiton alle. Kuuntelen kun häärit keittiössä. Hyräilet etäisen tuttua sävelmää, ja silmäluomeni painuvat kiinni. Unessani juoksen mutkaista tietä pitkin, etsien omenapuuta vanhojen mäntyjen joukosta.




25. tammikuuta 2015

lasinsirulla silmään

hey

Tummuvat silmän aluset saavat aikaan surua. Jalkani tärisevät ja pärisevät; voimme syyttää tästä kahvia. Mielessäni kertaan viime päivien tapahtumia, ja pian sukellan päätä pahkaa mustaan jätesäkkiin. Pimeys nielaisee minut ahnaasti sisuksiinsa.
Lupasin etten enää tänä vuonna harrasta mielen heikkouksia, mutta en kuitenkaan ole tarpeeksi vahva, taikka hyvin koulutettu. Yritit kuitenkin saada minut ymmärtämään ettei jätesäkissä ole helppo hengittää, ja ymmärrän sen kyllä. Mutta en halua lopettaa. En osaa, enkä kykene. Voin vain ovelasti punoa juonia ja peitellä asioitten oikean värin. Et voi olla huolissasi asiasta jota et voi aavistaa.

10. lokakuuta 2014

Katso silmiin paholaisen

Hey
Haparoin ympäriinsä meidän keittössä. Avaan jääkaapin oven jo viidennen kerran, suljen sen, avaan sen. Ei suljen sen kuitenkin väärin, jos jotain jäikin huomaamatta. Maha murisee vaativaan sävyyn, mutten syö. En voi, en tahdo. En osaa. Annan jääkaapin oven olla kiinni, ja siirryn ikkunan eteen. Tuijotan ulkona käveleviä ihmisiä. Siellä sataa. Päätäni särkee, ja näkökenttä sumenee säännöllisesti. Pian sukellankin jo pää edellä mustaan samettiin.
Siirrän katseeni aurinkoon, ja tunnen sen sokaisevan valon. Lasken pilvet taivaalla, ja takerrun käteesi kiinni. Sinä söit eilen. Sinä oksensit eilen. Sinä söi lisää. Sinä oksensit uudestaan.
Silmissäni olet upeinta mitä maa päällään kantaa. Tuijotan sinua, kunnes ääriviivasi hörppäävät vahvan sinistä väriä. Naurattaa. Naurattaa. Naurattaa. Me nauretaan äänekkäästi suut ammollaan. Ja taas kerran tuntuu siltä, kun leijuisimme jossain tuolla taivaalla. Pilvien seassa, iloisesti kaukana kaikesta likaisesta. Hymyilen sinulle leveästi, ja sukkellan taas samettiin.



♥; Nea