Hey
Haparoin ympäriinsä meidän keittössä. Avaan jääkaapin oven jo viidennen kerran, suljen sen, avaan sen. Ei suljen sen kuitenkin väärin, jos jotain jäikin huomaamatta. Maha murisee vaativaan sävyyn, mutten syö. En voi, en tahdo. En osaa. Annan jääkaapin oven olla kiinni, ja siirryn ikkunan eteen. Tuijotan ulkona käveleviä ihmisiä. Siellä sataa. Päätäni särkee, ja näkökenttä sumenee säännöllisesti. Pian sukellankin jo pää edellä mustaan samettiin.
Siirrän katseeni aurinkoon, ja tunnen sen sokaisevan valon. Lasken pilvet taivaalla, ja takerrun käteesi kiinni. Sinä söit eilen. Sinä oksensit eilen. Sinä söi lisää. Sinä oksensit uudestaan.
Silmissäni olet upeinta mitä maa päällään kantaa. Tuijotan sinua, kunnes ääriviivasi hörppäävät vahvan sinistä väriä. Naurattaa. Naurattaa. Naurattaa. Me nauretaan äänekkäästi suut ammollaan. Ja taas kerran tuntuu siltä, kun leijuisimme jossain tuolla taivaalla. Pilvien seassa, iloisesti kaukana kaikesta likaisesta. Hymyilen sinulle leveästi, ja sukkellan taas samettiin.
♥; Nea