Never let me hit the ground.

Hey

Istutaan kahdestaan omenapuun alla. Juodaan kahvia, ja mä poltan tupakkaa. Ei tarvitse sanoa sanaakaan, me vaan ollaan siinä, me ollaan vaan me. Kukaan ei tiedä meistä, kukaan ei voi edes arvata. Ne ei tiedä sun tätä puolta, ne näkee vaan sen puolen jonka sä haluat heidän näkevän. Sä oot vahva, ja minä tunnen oloni vahvaksi sinun kanssasi. Sinusta saan voimaa, sinä saat minut hyvälle tuulelle.  

Eilen yöllä minä menin heidän mukaan. He tulivat varjoista ja ojensivat kätensä minulle. Heidän kasvottomat kasvonsa tuijottivat minua, ja olo tuntui niin heikolta ja mitättömältä. Me menimme pitkin pimeitä katuja joilla varjot heräsivät henkiin ja he olivat vielläkin pelottavampia. A oli heidän kanssaan, A on yksi heistä. Kävelimme pitkin katua, kunnes pimeys söi meidät pois tästä maailmasta. En ollut mitään, en tuntenut mitään, mutta kuulin heidän äänensä, varjoihmisten. Heidän kuiskeensa on voimakkaampaa, vihaisempaa. He sylkevät ymmärtömättömät sanat suustaan kuin iljettävän myrkyn, he ovat todellisempia kuin koskaan aiemmin. Olen loukussa, heidän armoillaan. 

♥; Nea

I don't need a parachute.

Hey

En kerro kenelläkkään sitä millä tavalla pidät minua kädestä, millä tavalla katsot minua, miten suutelet minua enkä sitä kuinka juoksemme yhdessä piiloon omaan satumaahamme, jonne ei pääse A, ei kukaan. Olemme siellä yhdessä juoksemme käsi kädessä pelkojamme karkuun ja olemme hetken höyhenen kevyitä keijukaisia. Rakastan katsella sinua, rakastan sitä kun herään aikaisin aamulla ja löydän sinut viereltäni, pidän siitä tavasta kun hyräilet rakkauslauluja meikatessasesi. Rakastan sinua. Rakastan kaikkea sinuun liittyvää, sinun tuoksuasi, hymyäsi ja sinun ääntäsi.

Vihaan niitä aamuja kun herän siihen että A kutsuu minua nimeltä, ja en näe sinua vierelläni, näen vain ne varjojen ihmiset ja A:n, A:n hymyn hänen kätensä jotka kurkottavat minua kohti. Tunnen varjojen ihmisten syövän minua katseellaan, he loukkaavat minua he satuttavat minua ja saavat minut huomaamaan kuinka sairas oikeasti olenkaan. Mutta sinun kanssasi en pelkää silloin A, tai kukaan ei pääse meitä häiritsemään. Silloin maailma on meidän. Me olemme ikuisesti yhdessä, jos olemme ystäviä, pian me palaamme toistemme luokse, me ymmärrämme toisiamme, me olemme toisillimme luotuja. Pakenemme tätä maailmaa yhdessä, hemgitämme samaa ilmaa ja ja'amme tämän mieltä piinaavan sairauden.

"Tyttö hyvä mitä sinä pelkäät" mitenkä voin vastata tuollaiseen kysymykseen ilman, että minua luullaan täysin seköpäiseksi. Rehellinen vastaus johtaa vain hiljaisuuteen ja kummaksuviin katseisiin, joista joskus jopa kuvastuu pelko. Ihmiset pelkäävät minua, ja minun hulluuttani. Mutta minulle varjo ihmiset ovat todellisia, mutta samalla niin epätodellisia. Tiedän että ne eivät ole oikeasti olemassa, muuten muutkin näkisivät heidät, mutta he tuntuvat todellisilta. He saavat minut pelkäämään.

♥; Nea