Hey
Silmät auki näkemättä mitään, seikkailen taas jossain tämän todellisuuden rajamailla. Hetken olo on kevyt kun makaan täällä sisäänsä sulkevaa tyhjyyttä, joka sulkee pois kaikki äänet, tuoksut ja tunteet siitä todellisuudesta josta monet yrittävä epätoivoisesti pakoon. Hetken ajan käsistäni lipsuu pieniä pisaroita sitä kovin arvostettua elämäniloa, jota vieläkin on huima määrä jäljellä. Tunnen kuinka alan herätä ja palaan takaisin tähän paikkaan, tietämättä mitä on tapahtunut ja mitä vuotta eletään. Makaan vain hiljaa sängyllä ja kuuntelen liikenteen ääniä, kunnes nekin sulkeutuvat pois ja sairas mieleni alkaa ruokkimaan itseään, saaden minut pelkäämään olematonta.
Ilma kylmenee, ja sataa paljon. Varjot pitenevät ja puut riisuuntuvat kauniista lehti puvustaan. Siellä täällä ihmiset haravoivat kauniin värisiä lehtiä kasoihin, joista ne kohta lähtevät matkaamaan tuulen mukana. Ilma tuoksuu raikkaalle, ja aurinkoisen kesäiset päivät ovat enää vain muistoja. Syksy on tullut.
♥;Nea
