Hey
Kylmä syksy on vaihtumassa vielä kylmempään talveen, jota odotankin jo. En jaksa odottaa kun maisema ulkona muuttuu kauniin, puhtaan valkoiseksi, niin sadunomaiseksi. Vaikka viime aikoina mieleni onkin lainehtinut miten sattuu, ympäri ämpäri, olo on ihmeeen tyyni. Lomakin päättyy pian, ja kouluun palaaminen kuulostaa yllättävän hyvältä ajatukselta.
Olisipa ihanaa, jos maailmassa olisi jonkinlainen laite, jolla voisi tyhjentää mielensä syöverit kaikista ajatuksista, poistaa huonot muistot ja jättää vain hyvät muistot jäljelle. Saisi estettyä tämän vellovan hulluuden, joka nyt tyrskyää kuin meri suurmyrskyn aikaan. Välillä sitä haluaa pakollakin vetää itsensä pinnan alle päästäkseen jonnekkin parempaan, mutta samaan aikaan yrittää epätoivoisesti räpistellä pinnalle. Kuin joku muu välillä ottaisi vallan sinun kehostasi, asioita tapahtuu sinun tahtosi vastaisesti, ja kaikki tuntuu niin epätodelliselta. Pieni ääni pään sisällä kuiskii pahaenteisesti tappavansa sinut, eikä sitä voi sulkea pois, pitää vain kuunnella tappouhkauksia, itseltään.
Olen minä kyllä hyvin kiittämätön ja paha lapsi. Eihän minulla mitään hätää ole, mieleni vain leikkii karmivia peläjä kanssani, ja välillä itsekkin hyppään pää kolmantena jalkana noihin kuolon leikkeihin mukaan. Hämmentää kuinka kummallinen ihmis mieli onkaan, se voi saada aikaan kaikenlaista. Vaikka olenhan minä todella onnekas.. asiat voisivat olla paljon huonomminkin.
'Emme me saa ikuista leposijaa, emme rauhaa. Vaan Saatana meidät manalan maahan hautaa.'
♥; Nea
