11. helmikuuta 2013

SORMET KURKKUUN JA UUTTA PUTKEEN

Hey

Elämä pyörii ympyrää ja päätä särkee. Juoksen kellon kanssa kilpaan, olen häviöllä, ja väsyneenä jään paikalleni tähän aika jatkumoon. Saat suudelman poskellesi, ja toisen huulille ja sitten matka jatkuu. Nyt me pyöritään yhdessä, ei hullumpaa. Silmissä heittää, varjot pomppivat ja valot leviävät silmissä. Keijuja. Niitä on paljon, tuossa taas yksi leijailee. Taisin nauraa, ääneen ja kovaa. Vettäkin tuli silmistä, ja sinäkin naurat. Sitten me vain hiljenemme, minua itkettää. Minä itken, ja sitten nauran hysteerisesti, sinä myös. Pian todellisuus hämärtyy, joku varmaan sammutti valot. Sille se tuntui ainakin.



Mä herään. Makaan likaisella matolla. Käännän pään, jä nään sinut. Nousen ylös, olo on hutera ja oksettaa. Hiljaa hiivin vessaan, ja koitan oksentaa, ei onnistu. Taas minua naurattaa. Nauran, pitkään ja sinäkin heräät. Sinulla on nälkä, etsit ruokaa ja syöt keittämättömiä makarooneja. Mitä meille on oikein tapahtunut? Kummatkin ihan sekaisin, missään ei ole enää mitään järkeä, kun taivaalta sataa tonttu-ukkoja ja silmissä hyppii keijuja. 



Äänet pään sisällä kovenee. Yöllä en voi nukkua, en tänään, enkä huomenna. Pitää valvoa, pitää vahtia etteivät seinät kaadu. Lattia tärisee jo, pian meidät syöksetään ikuiseen helvettiin. Meitä odottaa kuolema. Joku huutaa, olenko se minä? Ikkunan takana on ihmisiä, nään ne selvemmin tänään. Siellä istuvat, ja katsovat kuin suurtakin näytelmää. Olen pääosassa, ja on aika valmistautua viimeiseen näytökseen. Nauran taas, vaikka ei naurata. 

synnin palkka on kuolema, synnin palkka on kuolema
synnin palkka on kuolema, synnin palkka on kuolema
syynin palkka on kuolema, synnin palkka on kuolema
synnin palkka on kuolema, synnin palkka on kuolmea.
synnin palkka on kuolema, synnin palkka on kuolema , synnin on palkka on kuolema

Ovella vastassa on kuolema, aika on tullut. Ollaan hetki täynnä elämään, ja seuraavassa hetkessä nukumme jo ikuisuudessa. Ei mitään jäljellä meistä, epäonnistuneista olennoista. Ja hyvä niin.

♥;Nea

29. tammikuuta 2013

Did I make it that easy to walk right in and out of my life?

Hey

Hukassa taas. Tää pimeys vetää minut sisäänsä. Olen tunnoton, olen kuollut. Onko sillä enää mitään väliä mihin me elämämme tuhlaamme, me kuolemme kuitenkin. Kaikki on turhaa millään ei ole mitään suurempaa merkitystä. Sinä itket, minä yritän kaikkeni, että olisit taas iloinen. Antaisin ihan mitä vaan jotta saisin nähdä taas sen ihanan hymyn kasvoillasi. Haluan, että kohotat katseesi ja katsot minua suoraan silmiin. Mitä sinä oikein häpeilet? Haluan katsoa sinuun kauniisiin silmiisi, sillä tavoin saan enemmän vihiä siitä mitä päässäsi liikkuu, mutta tällä hetkellä taidat haluta salata visusti ajatuksesi. En vain ymmärrä miksi.


Vessan peilistä kohtaan jonkun täysin tuntemattoman kasvot. Kalpeat, väsyneen näköiset kasvot. Silmät tuijottavat mitään näkemättä tyhjyyteen, ja hymy on muuttunut kolkoksi. Olen heikko. En jaksa enää pysytellä hereillä. Minulla ei ole voimia siiheen. Minä nukun. Minä haluan nukkua, mutta välillä se ei vaan onnistu. En saa ääniä pääni sisällä hiljennettyä. Ne huutavat, ne riitelevät. Minä riitelen itseni kanssa, valvottaen itseäni. Se on kerrassaan rasittavaa.


♥; Nea