Hey
Hukassa taas. Tää pimeys vetää minut sisäänsä. Olen tunnoton, olen kuollut. Onko sillä enää mitään väliä mihin me elämämme tuhlaamme, me kuolemme kuitenkin. Kaikki on turhaa millään ei ole mitään suurempaa merkitystä. Sinä itket, minä yritän kaikkeni, että olisit taas iloinen. Antaisin ihan mitä vaan jotta saisin nähdä taas sen ihanan hymyn kasvoillasi. Haluan, että kohotat katseesi ja katsot minua suoraan silmiin. Mitä sinä oikein häpeilet? Haluan katsoa sinuun kauniisiin silmiisi, sillä tavoin saan enemmän vihiä siitä mitä päässäsi liikkuu, mutta tällä hetkellä taidat haluta salata visusti ajatuksesi. En vain ymmärrä miksi.
Vessan peilistä kohtaan jonkun täysin tuntemattoman kasvot. Kalpeat, väsyneen näköiset kasvot. Silmät tuijottavat mitään näkemättä tyhjyyteen, ja hymy on muuttunut kolkoksi. Olen heikko. En jaksa enää pysytellä hereillä. Minulla ei ole voimia siiheen. Minä nukun. Minä haluan nukkua, mutta välillä se ei vaan onnistu. En saa ääniä pääni sisällä hiljennettyä. Ne huutavat, ne riitelevät. Minä riitelen itseni kanssa, valvottaen itseäni. Se on kerrassaan rasittavaa.
♥; Nea
