rommicola

Hey

Lempeästi liplattavat laineet. Ne lumpsahtavat pehmeästi vasten kylmää betonista seinämää. Valo kajastaa keittiön suunnalta, ja makaan sängyllä alasti. Suuni on kuiva, ja huuleni sinertävät. Kylmyys saa ihoni kananlihalle, mutten halua piiloutua peiton alle. Kuuntelen kun häärit keittiössä. Hyräilet etäisen tuttua sävelmää, ja silmäluomeni painuvat kiinni. Unessani juoksen mutkaista tietä pitkin, etsien omenapuuta vanhojen mäntyjen joukosta.

lasinsirulla silmään

hey

Tummuvat silmän aluset saavat aikaan surua. Jalkani tärisevät ja pärisevät; voimme syyttää tästä kahvia. Mielessäni kertaan viime päivien tapahtumia, ja pian sukellan päätä pahkaa mustaan jätesäkkiin. Pimeys nielaisee minut ahnaasti sisuksiinsa.

Lupasin etten enää tänä vuonna harrasta mielen heikkouksia, mutta en kuitenkaan ole tarpeeksi vahva, taikka hyvin koulutettu. Yritit kuitenkin saada minut ymmärtämään ettei jätesäkissä ole helppo hengittää, ja ymmärrän sen kyllä. Mutta en halua lopettaa. En osaa, enkä kykene. Voin vain ovelasti punoa juonia ja peitellä asioitten oikean värin. Et voi olla huolissasi asiasta jota et voi aavistaa.