7. heinäkuuta 2015

rommicola

Hey

Lempeästi liplattavat laineet. Ne lumpsahtavat pehmeästi vasten kylmää betonista seinämää. Valo kajastaa keittiön suunnalta, ja makaan sängyllä alasti. Suuni on kuiva, ja huuleni sinertävät. Kylmyys saa ihoni kananlihalle, mutten halua piiloutua peiton alle. Kuuntelen kun häärit keittiössä. Hyräilet etäisen tuttua sävelmää, ja silmäluomeni painuvat kiinni. Unessani juoksen mutkaista tietä pitkin, etsien omenapuuta vanhojen mäntyjen joukosta.