Never let me hit the ground.

Hey

Istutaan kahdestaan omenapuun alla. Juodaan kahvia, ja mä poltan tupakkaa. Ei tarvitse sanoa sanaakaan, me vaan ollaan siinä, me ollaan vaan me. Kukaan ei tiedä meistä, kukaan ei voi edes arvata. Ne ei tiedä sun tätä puolta, ne näkee vaan sen puolen jonka sä haluat heidän näkevän. Sä oot vahva, ja minä tunnen oloni vahvaksi sinun kanssasi. Sinusta saan voimaa, sinä saat minut hyvälle tuulelle.  

Eilen yöllä minä menin heidän mukaan. He tulivat varjoista ja ojensivat kätensä minulle. Heidän kasvottomat kasvonsa tuijottivat minua, ja olo tuntui niin heikolta ja mitättömältä. Me menimme pitkin pimeitä katuja joilla varjot heräsivät henkiin ja he olivat vielläkin pelottavampia. A oli heidän kanssaan, A on yksi heistä. Kävelimme pitkin katua, kunnes pimeys söi meidät pois tästä maailmasta. En ollut mitään, en tuntenut mitään, mutta kuulin heidän äänensä, varjoihmisten. Heidän kuiskeensa on voimakkaampaa, vihaisempaa. He sylkevät ymmärtömättömät sanat suustaan kuin iljettävän myrkyn, he ovat todellisempia kuin koskaan aiemmin. Olen loukussa, heidän armoillaan. 

♥; Nea