Hey
Tässä nyt on ollut pieni tauko, kun oli tuo syyslomakin. Väsyttää ja masentaa. Ei vaan jaksa tehdä mitään, vaan haluaisi jäädä sänkyyn makaamaan, ja odottamaan kuolemaa. A on surullinen, niin olen minäkin. A:lla on niin kovin monta rakastajatarta, niin monta, olen vain yksi niistä miljoonista. Mutta A kehuu minun ranteitani, sanoo että ne ovat upeat ja luisevat , kertoo että olen erillainen kuin ne muut, luultavasti se sanoo noin kaikille, uskottelee heidän olevan jotakin, jotakin tärkeää.
Haluaisin vain jäädä asumaan unien huolettomaan maailmaan, olla ilmaakin kevyempi, kaunis.. niin täydellinen. Mutta joka kerta herään ankeaan aamuun, ja kaikki se täydellisyys joka minussa oli unessani haihtuu, kuin tuhka tuuleen. Se on musertava tunne. Kun kaikki kaatuu niskaan, ja ei jää mitään mihin nojata, ja taakka selässä senkuin kasvaa. Sitä vain rukoilee, että pian pääsisi pois, että loppuisi tämä kamala ikuisen epäonnistumisen tunne.
Haluaisin vain jäädä asumaan unien huolettomaan maailmaan, olla ilmaakin kevyempi, kaunis.. niin täydellinen. Mutta joka kerta herään ankeaan aamuun, ja kaikki se täydellisyys joka minussa oli unessani haihtuu, kuin tuhka tuuleen. Se on musertava tunne. Kun kaikki kaatuu niskaan, ja ei jää mitään mihin nojata, ja taakka selässä senkuin kasvaa. Sitä vain rukoilee, että pian pääsisi pois, että loppuisi tämä kamala ikuisen epäonnistumisen tunne.
♥; Nea
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti