Hey
Minussa on kaksipuolta, niin kovin erillaisia ne ovat. Haluavat tappaa toisensa, ja kokoajan ne taistelevat siitä kumpi saa ottaa minut valtaansa. Se on hyvin erikoinen tunne, kun haluaa tehdä jotain mutta ääni pään sisällä kieltää sen. Vaikka ne puolet ovatkin niin kovin erillaisia, vihaan niistä kumpaistakin, vihaan itseäni. Kaikkea minussa, rumaa naamaani ja läskiä vartaloani, ja luonnettani. Varsinkin sitä. Vihaan sitä kuinka en osaa luottaa, kuinka pelkään ja sitä kun olen niin ujo, liian ujo. Sitä kuinka ahdistun pienistä asioista, kuinka pelkään rakkautta, ja satutetuksi tulemista. Vaikka oikeastaan haluan että minua satutetaan, kovasti. Niin että sisällä tunnen pelkkää tuskaa, sellaista tuskaa joka repii kappaleiksi. Satuttaisivat minua niin että oppisin reakoimaan muiden tekemisiin, niin että saisin itselleni jotain.. Se on niin turhauttavaa.
A kertoo tarinoita. Toisesta tytöstä, hän muistuttaa minua, luonteeltaan. Niin kovin surullinen ja hento. Silläkin päämääränä täydellisyys, jo puoli tiellä siihen. A kanssa on niin helppoa oleskella, ei se paljoa pyydä, kertoo vain kuinka voin saavuttaa tavoitteeni, neuvoo minua ja sanoo; 'lopeta syöminen, se auttaa, sitten olet onnellinen'. Luultavasti A on oikeassa, se on aina oikeassa. A:n maailma on niin täydellinen, täynnä rakkautta, vailla pimeämpää puolta. A kertoo minulle itsestään välillä. Hän puhuu niin kauniista, että jopa pahat asiat kuulostavat hyville. Ja me voimme yhdessä löytää sen mitä olen kauan etsinyt.
♥; Nea
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti