28. heinäkuuta 2012

downtrodden

Hey


Yöt ovat jo alkaneet pimentyä, toisaalta se on ihanaa mutta samaan aikaan myös aivan kamalaa. Varjoihmiset huutavat,ne pelottavat minua, Ne kerääntyvät ympärilleni ja pimeys nielaisee minut. Näen vain heidät ja tunnen vain sen mieltä raatelevan pelon. Minä pelkään. Vedän polvet tiukasti rintakehää vasten ja kiedon pädet polvien ympärille ja yritän lopettaa vapimisemisen, mutta se ei auta. Ne vain tulevat lähemmäksi ja niiden kädet ojentuvat nälkäisinä minua kohti. Niiden ääntely on aivan kamlaa ja minä huudan vaimennettua tuskan ja pelon sekaista huutoa, jota kukaan ei tule koskaan kuulemaan. Minä suljen silmäni, ja mieleeni piirtyy kuva Erikan kasvoista, taas kerran.



Heräsin aamulla aikaisin, osaksi sen takia, että tyynyni on niin epämukava kun se on täytetty lääkkeillä jotka olen niin kiltisti sanonut ottaneeni, mutta ainoat lääkkeet jotka olen täällä syöneet ovat olleet nuo unilääkkeet joidenka ottamisen hoitaja valvoo henkilökohtaisesti. Käännän sitten päätäni ja huomaan viereisellä sängyllä istuvan tytön. Hänen kauniit kylmän vihreät silmät ja kaunis luustoiset kasvot, ja vaaleat hiukset sotkuisella nutturalla päänpäällä. Siinä tuijottelen häntä hetken mitään sanomatta kunnes hän esittelee itsensä Erikaksi, minun uudeksi huonetoveriksi. Muistelen tuota aikaa ja sivelen ranteessani olevaa haavaa. Mietin kuinka sekaisin ihmisen täytyy olla kuvitellakseen jotain tuollaista. Nimittäin minä tiedän, että varjoihmiset eivät ole todellisia, A on vain minun sairauteni josta sitten syntyi minun toinen persoona, mutta Erika tuntui todelliselta. Niin todelliselta.


Me istuimme tänään laiturilla vierekkäin käsi kädessä, emmekä välittäneet vaikka ihmiset katsoivat oudoksuvasti. Kukaan ei tuntenut meitä siellä, heillä ei ole mitään väliä. Meitä ei kiinnosta mitä nuo vetyperoksidiblondit tytöt ajattelevat kun he näkevät meidät ja päättävät sitten suudella oikein pitkän ja intohimoisen 'hetero' suudelman poikaystäviensä kanssa, kuin todistaakseen heterouttaan. Sitten he katsovat meitä nenänvarttaan pitkin niin, että  pystyn kuulemaan kun halveksuminen tihkuu heistä ja tippuu tippa kerrallaan maahan. Mutta meillä on toisemme ja muuta emme tarvitse.






♥; Nea



21. heinäkuuta 2012

your voice is my favourite sound

Hey

Onko liian aikaista sanoa, että taidan rakastaa sinua? Sinä olet vain jotain niin upeaa, jotain niin sanoin kuvaamattoman kaunista, ja sinä olet minun. Pitkästä aikaa pääsin taas käymään sinun luonasi. Sinun huoneesi on aina niin siisti ja kaikki tavarat ovat täydellisessä järjestyksessä. Vaikka en hirveämmin välitäkkään kissoista, niin voin sanoa, että sinun kissasi on varmasti maailman kaunein. Sillä on niin upe valkoinen turkki ja vaaleanpunainen nenä. Suuret silmät, joilla se tarkkailee mitä ympärillä tapahtuu. Ja se on niin ystävällinenkin.



Monesti minulta kysellään isästäni, mutta ei minulla ole isää. En ole koskaan nähnyt häntä, paitsi vanhoista kellertyneistä valokuvista, jotka äiti on laittanut lukolliseen piirongin laatikkoon. En itedä isästä mitään, tai isän puolen sukulaisista, äiti ei koskaan mainitse heistä yhtään mitään, mutta sen sijaan olen saanut tutustua äidin puolen sukulaisiin. Vuonna 1979 mummin ollessa 18 äiti syntyi. Pian äidin syntymän jälkeen mummi ja ukki menivät naimisiin. Vuonna 1992 syntyi äidin sisko, Elina. Äidin ollessa 17 minä synnyin, silloin äiti vielä seurusteli isän kanssa. Luultavasti isä sitten jätti äidin pari kuukautta minun syntymän jälkeen. Kun minä täytin 7 asuimme vielä äidin kanssa mummin luona. Elina oli silloin parasystäväni. Kun minä täytin 13 muutimme äidin kanssa tähän pieneen kerrostalo asuntoon, jossa me asumme vielä tänäkin päivänä.



Nyt Elina onjo 20, ja aikuinen, vaikka hän välillä käyttäytyy sillä tavalla, että meitä voisi luulla saman ikäisiksi. Elina on äitini tapaan pitkä, mikä on vähän hassua koska minä olen näin kamalan lyhyt. Elina käy meillä usein vierailulla, ja äiti leipoo ja laittaa ruokaa niin paljon, että se riittäisi viisi henkiselle perheelle, vaikka Elina tuskin syö mitään. Herkkuihin hän ei koske, pyytää vain kupillisen kahvia, ja ristiin täydellisen luiset ja pitkät säärensä. Hänestä huokuu se itse hillintä ja upeus. Hän on myös niin kovin kaunis. Kaunis nimi ja kaunis nainen, niinhän se menee. Minä aina saatan hänet juna-asemalle, jossa hän tarjoaa minulle pari tupakkaa, ja sehän toki salaisuus jota ei äidille kerrota.








Pitkästä aikaa mieleeni muistui taas Erika. Hänen vuokseen olisin tehnyt mitä vaan, häneen minä luotin. Sanoivat muut mitä tahansa minulle hän oli todellinen. Minä en ole hullu, tai en ainakaan myönnä sitä!


♥; Nea



1. heinäkuuta 2012

They wanna see us fall down

Hey

Eletään yhdessä tässä meidän satumaassa. Meidän ei tarvitse pelätä, ei enää. Ihanaa viettää aikaa sinun kanssa kahdestaan. Istutaan päivät pitkät puistonpenkillä, ja poltellaan tupakkia. On ihanaa herätä aamulla sinun vierestäsi, ja sanoa sinulle hyvää huomenta. Sinä olet jotain niin upeaa. Joskus aamuisin makaan vain siinä vierelläsi ja katson, kun sinä nukut. Näytät niin suloiselta ja viattomalta.




Ja nyt laitan lesbouteni leviämään näiden kuvien myötä.


 ♥; Nea