downtrodden

Hey

Yöt ovat jo alkaneet pimentyä, toisaalta se on ihanaa mutta samaan aikaan myös aivan kamalaa. Varjoihmiset huutavat,ne pelottavat minua, Ne kerääntyvät ympärilleni ja pimeys nielaisee minut. Näen vain heidät ja tunnen vain sen mieltä raatelevan pelon. Minä pelkään. Vedän polvet tiukasti rintakehää vasten ja kiedon pädet polvien ympärille ja yritän lopettaa vapimisemisen, mutta se ei auta. Ne vain tulevat lähemmäksi ja niiden kädet ojentuvat nälkäisinä minua kohti. Niiden ääntely on aivan kamlaa ja minä huudan vaimennettua tuskan ja pelon sekaista huutoa, jota kukaan ei tule koskaan kuulemaan. Minä suljen silmäni, ja mieleeni piirtyy kuva Erikan kasvoista, taas kerran.

Heräsin aamulla aikaisin, osaksi sen takia, että tyynyni on niin epämukava kun se on täytetty lääkkeillä jotka olen niin kiltisti sanonut ottaneeni, mutta ainoat lääkkeet jotka olen täällä syöneet ovat olleet nuo unilääkkeet joidenka ottamisen hoitaja valvoo henkilökohtaisesti. Käännän sitten päätäni ja huomaan viereisellä sängyllä istuvan tytön. Hänen kauniit kylmän vihreät silmät ja kaunis luustoiset kasvot, ja vaaleat hiukset sotkuisella nutturalla päänpäällä. Siinä tuijottelen häntä hetken mitään sanomatta kunnes hän esittelee itsensä Erikaksi, minun uudeksi huonetoveriksi. Muistelen tuota aikaa ja sivelen ranteessani olevaa haavaa. Mietin kuinka sekaisin ihmisen täytyy olla kuvitellakseen jotain tuollaista. Nimittäin minä tiedän, että varjoihmiset eivät ole todellisia, A on vain minun sairauteni josta sitten syntyi minun toinen persoona, mutta Erika tuntui todelliselta. Niin todelliselta.

Me istuimme tänään laiturilla vierekkäin käsi kädessä, emmekä välittäneet vaikka ihmiset katsoivat oudoksuvasti. Kukaan ei tuntenut meitä siellä, heillä ei ole mitään väliä. Meitä ei kiinnosta mitä nuo vetyperoksidiblondit tytöt ajattelevat kun he näkevät meidät ja päättävät sitten suudella oikein pitkän ja intohimoisen 'hetero' suudelman poikaystäviensä kanssa, kuin todistaakseen heterouttaan. Sitten he katsovat meitä nenänvarttaan pitkin niin, että  pystyn kuulemaan kun halveksuminen tihkuu heistä ja tippuu tippa kerrallaan maahan. Mutta meillä on toisemme ja muuta emme tarvitse.

♥; Nea