Hey
Ajatukset heittää kuperkeikkaa, ja mieli säröilee. Miksi helvetissä en muista melkein mitään menneestä ? Pieniä muisti pätkiä sieltä sun täältä, mutta nekin lipuvat sormieni lomitse enkä saa yhtään järkevää muistoa mieleeni. Muistini on vähän niinkuin erittäin epäselvä tarina aluksi kerrotaan aasista sitten naapurin sedän haalareista ja sitten hypätäänkin jo puhumaan vessassa asuvista bakteereista. Kyllä noista yksikseen saisi ehkä ihan järkeviä tarinoita, mutta kun niitä koittaa jotenki punoa yhteen niin ei lopputuloksesta pysty löytämään alkua tai loppua, vaikka kuinka yrittäisi etsiä.
Nyt olen tässä parina iltana pohtinut missä A on, sitä kun ei ole näkynyt tai kuulunut, vaikka hän yleensä tekee erityisen selväksi läsnäolonsa. Sensijaan varjoihmiset ovat päättäneet riepotella jo valmiiksi repaleista mieltäni ja katsoa kuinka kauan kestää enenkuin aivoista tulee pumpulia ja en saa enää pidettyä itseäni kasassa. Mutta minullapa onkin sinut joten pysyn meilkeimpä täysin selväjärkisenä, tai ainakin teen parhaani.
'Saatana kutsuu sinua luokseensa, sinä olet syntinen!'. Ehei, ei minua kukaan kutsu luokseen, ei ainakaan Lucifer tuo manalan hallitsija. Luultavasti hänellä on paljon muuta puuhaa, kuin riivata teini-ikäistä tyttöä, joka on täysin sekaisin. Ja tuskin Saatana nyt niin hirveän kamala on, Jumalahan loi kaiken, niin varmasti hän loi myös paholaisen ja tämän valtakunnan. Ja eihän hyvää voi määritellä ilman pahaa.
(älkää välittäkö kirjoitusvirheistä, olen todella väsynyt)
♥; Nea
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti