Hey
Onko liian aikaista sanoa, että taidan rakastaa sinua? Sinä olet vain jotain niin upeaa, jotain niin sanoin kuvaamattoman kaunista, ja sinä olet minun. Pitkästä aikaa pääsin taas käymään sinun luonasi. Sinun huoneesi on aina niin siisti ja kaikki tavarat ovat täydellisessä järjestyksessä. Vaikka en hirveämmin välitäkkään kissoista, niin voin sanoa, että sinun kissasi on varmasti maailman kaunein. Sillä on niin upe valkoinen turkki ja vaaleanpunainen nenä. Suuret silmät, joilla se tarkkailee mitä ympärillä tapahtuu. Ja se on niin ystävällinenkin.
Monesti minulta kysellään isästäni, mutta ei minulla ole isää. En ole koskaan nähnyt häntä, paitsi vanhoista kellertyneistä valokuvista, jotka äiti on laittanut lukolliseen piirongin laatikkoon. En itedä isästä mitään, tai isän puolen sukulaisista, äiti ei koskaan mainitse heistä yhtään mitään, mutta sen sijaan olen saanut tutustua äidin puolen sukulaisiin. Vuonna 1979 mummin ollessa 18 äiti syntyi. Pian äidin syntymän jälkeen mummi ja ukki menivät naimisiin. Vuonna 1992 syntyi äidin sisko, Elina. Äidin ollessa 17 minä synnyin, silloin äiti vielä seurusteli isän kanssa. Luultavasti isä sitten jätti äidin pari kuukautta minun syntymän jälkeen. Kun minä täytin 7 asuimme vielä äidin kanssa mummin luona. Elina oli silloin parasystäväni. Kun minä täytin 13 muutimme äidin kanssa tähän pieneen kerrostalo asuntoon, jossa me asumme vielä tänäkin päivänä.
Nyt Elina onjo 20, ja aikuinen, vaikka hän välillä käyttäytyy sillä tavalla, että meitä voisi luulla saman ikäisiksi. Elina on äitini tapaan pitkä, mikä on vähän hassua koska minä olen näin kamalan lyhyt. Elina käy meillä usein vierailulla, ja äiti leipoo ja laittaa ruokaa niin paljon, että se riittäisi viisi henkiselle perheelle, vaikka Elina tuskin syö mitään. Herkkuihin hän ei koske, pyytää vain kupillisen kahvia, ja ristiin täydellisen luiset ja pitkät säärensä. Hänestä huokuu se itse hillintä ja upeus. Hän on myös niin kovin kaunis. Kaunis nimi ja kaunis nainen, niinhän se menee. Minä aina saatan hänet juna-asemalle, jossa hän tarjoaa minulle pari tupakkaa, ja sehän toki salaisuus jota ei äidille kerrota.
Pitkästä aikaa mieleeni muistui taas Erika. Hänen vuokseen olisin tehnyt mitä vaan, häneen minä luotin. Sanoivat muut mitä tahansa minulle hän oli todellinen. Minä en ole hullu, tai en ainakaan myönnä sitä!
♥; Nea
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti